torstai 16. marraskuuta 2017

Weiste Wanha Villa



"Olipa kerran Kalle..." 

Tämän tarinan alku menee todellakin juuri noin. Tiesitkö, että Helsingissä on joulukoriste-tuotantoa? Kyllä, Kalle Aimo Weisteen perustama WEISTEen koristetehdas. Aika helposti me itsekukin ajattelemme, että kaikki koristeet valmistetaan Kiinassa. 
Eipä sittenkään.

ihanat joulukoristeet 

ihanat joulukoristeet Weiste Wanha Villa

ihanat joulukoristeet Weiste Wanha Villa  

Weisteen tehdas on tuttu Helsingin Pukinmäkeläisille, onhan se sijainnut samalla paikallaan 1920-luvulta saakka. Perustajansa Kalle Aimo Weisteen kotipaikka sijaitsee tällä tontilla, jonne myös tuotantotehdas valmistui v.1926. Kuten niin monen muunkin yrittäjän tuotteet, ensimmäiset hopealangoista kudotut joulukoristeet ovat saaneet alkunsa Kallen kotitiloissa. 

Nyt Weiste Wanha Villa kutsuu luokseen. 

ihanat joulukoristeet kristallia_ Weiste Wanha Villa



Perheyritystä tänä päivänä pyörittävät sisarukset ja heidän serkkunsakin ovat asuttaneet tätä kaunista taloa vuosikymmenien varrella. Rakennus on ollut vuosikymmenten saatossa työntekijöiden asuntona. Onpa talo ehtinyt olla käyttämättömänäkin jo useamman vuoden. 

Nyt tuo museoviraston suojelema kaunis villa on otettu myymäläkäyttöön ja talo pursuaa kauniisti kaikkea kivaa ja kaunista.  Jos rakennukset osaisivat puhua, voisi vain kuulla kuinka tuo kaunis rakennus huokaisee ilosta! Talon alkuperäiset kaakeliuunit lienevät nähneet paljon lasten iloisia temmellyksiä ja joulutonttujen piiloja.

Täällä uskotaan tonttuihin, kauneuden voimaan ja koristeiden lumoon.

ihanat joulutontut Weiste Wanha Villa

joulukoristeet Weiste    
  
Ajat muuttuvat mutta tietyt asiat säilyvät, joulu ja joulukoristeet. Joulun aika saa paatuneimmatkin minimalistitkin koristelemaan kotiaan, usko tai älä. Trendit aaltoilevat ja joulukuusen tyyli ja muotokieli vaihtelee, mutta kodin koristeleminen on tärkeä osa tunnelman luomisessa. Tunnelmaa tuo jo talvisten materiaalien pienikin lisäys: pehmeys ja pörröisyys sulattavat kenen tahansa sydämen.  

joulukoristeet Weiste 

Koristeet eivät tokikaan liity ainoastaan yhteen vuodenaikaan ja sesonkiin, vaikka joulu onkin todellinen koristelun kulta-aika. 
Weiste Wanha Villasta löytyy jokaiseen vuodenaikaan ja- tunnelmaan ja sisustukseen sopivia koristeita. Jopa huonekaluja kuuluu myymälän valikoimiin. Joulufriikeille tämä tulee olemaan aarre-aitta: joulukoristeita tulee löytymään täältä vastedes ympäri vuoden.
 

joulukoristeet Weiste

Weiste Wanha Villa huonekaluja
  
Koristeita joka lähtöön
Weiste Wanhan Villan huoneet on somistettu eri värimaailmoin ja -tunnelmin. Leikkimielisyyttäkään ei ole unohdettu ja yläkertaan on tulossa myös museo. Joulukoristeisiin liittyy paljon muistoja ja tunteita, joten nostalgisista huokauksista ei voitane museossa välttyä. Weisteen tehtaan historiasta voit lukea täältä vielä lisää. 

joulukoristeita Weiste Wanha Villa   


joulu Weiste Wanha Villa

 kauniit joulukoristeet Weiste

suomi100v joulukoristeet Weiste Wanha Villa  
 
sinivalkoiset suomi100v joulukoristeet  

Suomi 100v.-joulukuusen koristeita löytyy Weiste Wanha Villasta.
  Weiste Wanha Villa avaa ovensa lauantaina. Ajaessasi Kehä 1:stä, kurvaa ihmeessä Pukinmäkeen. Täällä kannattaa piipahtaa!
     
AVAJAISET lauantaina 18.11.
Osoite: Kalle Weisteen katu 4, Helsinki

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isänpäivä


Isänpäivä muistuttaa isästä.

Pitäisikö isänpäivän nimi muuttaa?

isänpäivä vai läheisenpäivä

Kasvoin lapsuuteni kodissa, johon ei kuulunut isää. Oli vain "Pappa" joka kävi pari kertaa vuodessa, tervehtimässä minun ja sisareni syntymäpäivinä. Ujona pienenä tyttönä olin joka kerta hämmennyksissä siitä, että sen sedän syliin piti mennä istumaan, joka joskus eteisessämme pikaisesti piipahti. Tuo mies oli isämme, Pappa. Pappa-nimi onkin minulle kuin erisnimi. 

Ei meiltä mitään puuttunut, äiti hoiti yksinhuoltajana kaksi tytärtään erittäin hyvin. Kiitos siitä. Ne ihmiset, jotka sanovat että lapselta puuttuu jotain, jos kodissa ei ole molempia vanhempia, eivät tiedä mistä puhuvat. En muista ajasta Papan kanssa elämisestä mitään, sehän tämän suojaisan lapsuuden tunteen tässä tapauksessa mahdollistaa. Olen ollut kovin pieni, 2-vuotias, kun äitini otti ja lähti tytöt kainalossa, joten minulla ei myöskään ole mitään mielikuvaa ajasta, jolloin on ollut "koko perhe" koossa. Mikä koko perhe? Meillähän oli koossa koko perhe! Pyhä kolmio: äiti, Heidi ja minä oli se kaikki, mitä turvallisessa elämässä piti olla. Meillä oli turvallinen ja hyvä lapsuus. Toki oli taloudellisesti tiukkaa, mutta niin se saattoi olla ehkä kavereillakin, vaikka perheissä olisi ollut molemmat vanhemmat. 

Vuodet vierivät ja aikuisuus muutti suhtautumistani tuohon mieheen. Etenkin siinä vaiheessa kun sain omia lapsia, Pappa muodostui vuosi vuodelta läheisemmäksi. Vuosien myötä tutustuimme toisiimme ja välit lähentyivät. Uteliaisuus omia juuria ja taustaa kohtaan kasvoi. Samoin ymmärrys tuota ihmistä kohtaan, olihan hän isämme ja lapsilleni Pekka-vaari.
  

Nyt kun isänpäivän nimeä on kovasti mietitty pitäisikö päivää kutsua läheisenpäiväksi, ei se sopisi tähän kuvioon senkään vertaa. Hän ei ollut moneen vuoteen läheinen. Hän oli lapsuuteni ajan se vieras mies, joka kävi vain harvoin. Tutustuttuani häneen aikuisena tiesin kerta kerran jälkeen syvemmin, että olen isäni tytär. Taiteilijan tytär, jolla on hänen piirteitään, taiteellisuuteen taipuvaiset geenit ja omaan jopa saman tyyppistä pippurista luonnetta. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän ulkoiset piirteenikin kallistuvat Papan puoleen. Sen saman pilkkeen, joka Papalla oli aina silmäkulmassaan, näen ja koen itselläni ajoittain myös. Meillä oli sama ymmärrys visuaalisesta kauneudesta ja estetiikasta. 

 

Pappa eli elämänsä polut taiteilijan tavoin, juuri kuten itse valitsi. Kuluttavat elämäntavat veivät hänet jo suhteellisen nuorena. Pappa kuoli yllättäen vain 61-vuotiaana. Olimme siinä vaiheessa jo oppineet tuntemaan toisemme. Mitä enemmän opin Pappaa tuntemaan, tuntui siltä että olen samanlainen taiteilijasielu kuin tuo isäni, vaikka elämäntapamme poikkeavatkin suuresti toisistaan. 

Nyt isänpäivänä sisustan kotini seiniäni uudelleen. Taulut, jotka ovat osa minua ja juuriani saavat aina paikan kodissani. Ne ovat aarteitani, osa sitä persoonallisuutta, joista ammennan aina muistoja.
Viimeisimpänä pyyntönään hän pyysi, että toisin hänelle tupakkaa. En siinä vaiheessa tiennyt, että Pappa oli jo viikatemiehen käsissä. Kieltäydyin viemästä, koska se oli yksi syy jonka takia hänen sydämensä oli jo alkanut ilmoittaa lopputilistä. 
Tylsä kun olin, niin en vienyt.

Elämän näköjään kuului mennä näin.

Isänpäivä on isänpäivä. Hyvä niin. 
Isänpäivänä, isäni muistolle. Terveisin Iitu. 


perjantai 27. lokakuuta 2017

Porin Reposaari

Kun käyt ensi kesänä Porin Asuntomessuilla, niin ota aikaa ja tutustu alueeseen enemmänkin. Aja ihmeessä vielä puolen tunnin ajomatkan päähän Yyterin hiekoille ja viehättävään Reposaareen.

"Vaiks kui kaukan ja iha outoi ihmisii"
 
Valokatkaisija Reposaaren VPK-talolta.

Poriin kuuluva idyllinen Reposaari on pieni vain 1,5 neliökilometrin kokoinen saarialue, jonne on toteutettu myös loma-asuntomessu-alue vuonna 2008. Reposaari on kuin oma pieni maailmansa. Vedenalaisesta riutasta saareksi noussut alue, jonne ei vuoteen 1956 saakka päässyt kuin vesiteitse. Saarella on yllättävän monta nähtävyyttä, jotka kertovat alueen historiasta, jota löytyy peräti 1558-luvulta saakka.

 Ajatella, tätä pikkuruista Reposaarta on ehdotettu jopa Suomen pääkaupungiksi. Reposaaren idyllinen tunnelma on käsinkosketeltavaa. Nähtävyyksiäkin tällä pienellä alueella on yllättävän monta: mm. 1800-luvulla rakennettu kuusikulmainen norjalaistyylinen tunturikirkkokin, jossa on vihitty nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö ja Rouva Jenni Haukio.     
Porin Asuntomessut nostavat tärkeää arvoon asuinalueiden yhteisöllisyyden ja toisesta huolen pitämisen. Aeimmin tuo yhteisöllisyys oli yhteiskunnassamme muutenkin enemmän itsestäänselvää. Sitä kaivataan tässä yhteiskunnassamme entistä enemmän.
***
Porin Asuntomessujen oheiskohteena on myös uudistunut Yyterin Kylpylähotelli, joka sijaitsee 15 km Porin keskustasta. Yyterin hiekat ovat ehdottomasti Porissa tutustumisen arvoista, jos et ole vielä siellä käynyt. Yyterin hiekoilla astellessa paljaat varpaat eivät saata uskoa olevansa Suomessa. Matalassa vesirajassa pystyy kävelemään, tai pitää kävellä, uskomattoman pitkälle päästäkseen uima-asentoon.  

Reposaaressa on aivan oma tunnelmansa, jota ei voi sanoin kuvata. Nauti siellä kaffet ja ihastele rauhassa. Pori on ”todella outo, ehdottoman uniikki”, kuten porilaiset itse itsestään sanovat.

Porilaisten kenties hieman anteeksipyytelemätön tyyli on aseistariisuvaa. Porilaiset omaavat omintakeisen huumori saa väkisinkin hymyn huulille.Porilain ei suut, vaik kui haukkuis.  

Täällä tavoitellaan onnellista asumista, jossa sosiaalisuus nostetaan ansaitsemaansa arvoonsa.
Ensi kesänä on siis monta hyvää syytä viettää aikaa Porissa.  
Täältä pääset aiempaan postaukseeni Porin Asuntomessualueesta.

Asuntomessut Porissa 6.7.-5.8.2018
www.asuntomessut.fi 



lauantai 14. lokakuuta 2017

Teatterin sisustuspilkkuja

Ihastun usein näihin ihaniin vanhoihin rakennuksiin, joissa seinät kuiskivat historian havinaa. Piipahdus vuonna 1884 vihityssä Porin teatteritalossa sai ihastukseni heräämään.
 
 Porin Teatteri on todellinen kulttuurin kehto. Täällä on nykyisen Suomen Kansallisteatterin juuret. Rakennuksessa on tehty valtava peruskorjausremontti, joka on tuonut tämän rakennuksen tilat tähän päivään. 

Sisustajan silmällä näitä katselen. 
Yllätys yllätys.

Lasinen ja moderni hissikuilu taipuu kauniisti teatteritalon rakennuksen tyyliin. Nämä ovat joskus vaikeita ratkaisuja, joissa pieteetillä rakennuksen tyylin kunnioittaminen ei ole aina helppoa. Cole & Sonin ihastuttava Magnolia tuo modernia raikkautta kahvilasaliin. Tapetin suuren kukkakuosin muotokieli toistuu myös historiallisen rakennuksen keskelle toteutetun hissikuilun lasiseinämissä. 
 
Historiallisen rakennuksen pintamateriaalien värisävyt,jalka- ja kattolistojen sentit ja tyyli on toteutettava pieteetillä, rakennuksen ikää ja tyylisuuntaa kunnioittaen. Kauniisti sopivat ravintolasalin irtokalusteet sopivat rakennuksen henkeen. Tekstiililattiamaton kuosikin on arvokkuudesta viestivää marmorikuviointia.




Uuden ja vanhan liitto

Uuttakin on valittava vanhan rinnalle. Rakennuksen uudet valaisinratkaisut tuovat modernia kontrastia historiallisesti kauniiseen rakennukseen.
 Upeat vanhat kattokruunut saavat kiinnittää teatterisalissa huomion. Vähemmän huomiota kaipaavat, mutta sitäkin tärkeämmät, teatteritekniikan vaatimat trussit ja valaisimet saavat luvan jäädä huomioarvoltaan kauneuksille toiseksi. Silmä hakeutuu teatterisaleissa aina upeisiin kattomaalauksiin.  
 



Monta hyvää syytä käydä siis Porissa. 
Teatterikin. 
*** 
ps. 
Porin Teatterissa esitetään paikallisen ylpeyden, Eino Grönin aiheen tarina. Laulaja joka on syntyisin Porin piskuisesta ja idyllisestä Reposaaresta. Reposaaressa sijaitsevan talon kyljestä löytyy laatta, joka paljastaa talossa lapsuuttaan viettäneen laulajan synnyinsijan.
Pori on reilusti omistaan ylpeä. 
Niin moni muukin kaupunki voisi olla. Nämä ovat niitä pieniä suuria tarinan poikasia, joista koostuu kaupunkien anekdoottiset tarinat. Tämä päivä on joskus historiaa ja ilman historian tuntemusta ei tunneta tulevaisuutta. 
Täältä pääset aiempiin kirjoituksiini Porista,
Asuntomessualueesta ja Reposaaresta.