perjantai 4. toukokuuta 2012

Juhlien valmistelut

Meillä on tänä vuonna tämän perheen ensimmäiset ylioppilasjuhlat.
 Juhlat, jotka tunnetusti vaativat paljon valmisteluja. Nyt kun toukokuu jo vaihtui, niin täytynee pikkuhiljaa alkaa tehdä tavalla ja toisella valmisteluja.

Joskus olin tarkka siitä, että kaikki kupit pitäisi olla samanlaisia. Höpö höpö! Erilaiset ja sillä siisti, kirjoa kun on kaappeihin kertynyt. Etteikö sitä kirjoa joskus voisi tietty vähän selkeyttää. Juhlissa yhtenäinen ilme muodostuu kuitenkin kokonaisuudesta,joten siinähän ne eriparit menee. 
Juhlien järjestäminen on ollut itselle kuitenkin aina mieluista puuhaa, joten tuskin niistä mitään stressiä saan. Eniten stressaa se ajatus, että koulussa todistusten jaossa pitäisi sitten rauhallisena istua parisen tuntia, kun tietää että kotona odottaisi moni muu tekeminen. Kierrokset ovat kovilla siinä tilanteessa varmasti kaikilla meillä vanhemmilla (äideillä?), jotka vastaavat juhliensa onnistumisesta.

Kouluelämässä vuosikausia olleena tiedän juhlien valmistelun määrän myös koulun puolelta. Opettajat ovat tunnetusti kovia puhumaan ja oppilaiden esiintymisiäkin on ujutettava juhliin. Viisaimpia ovat kuitenkin ne rehtorit ja opettajakunnat, jotka osaavat suunnitella juhliensa kokonaispituuden niin, ettei juhlakansa joudu kieriskelemään tuoleissaan mahdottoman pitkiä puheita ja laulusettejä kuunnellessaan, kun aurinko jo porottaa niskaan. Juhlatunnelma on hyvä luoda, ja etenkin tietyt perinteet ovat paikallaan, mutta aikarajatkin on hyvä asettaa. Parhaat juhlapuheet ovat useimmiten ne lyhyet ja ytimekkäät versiot. Vähän sama konfirmaatiotilaisuuksissa. Ytimekkyys on valttia. 
***
Onneksi itsellä on parit rippijuhlat ovat takana, ja niistä viisastuneena uskon selviytyväni muutamasta seikasta taas paremmin. Kirjoitin vihdoinkin monta asiaa ylös: kutsuttavien osoitelista on yhdessä paikassa, samoin vieraiden määrä, mitkä kahvikupit ja mitä oli tarjottavana. Se muistilista helpottaa kummasti. Vuosia ihmettelin anoppini hyvää muistia ennen tiettyjä juhlia. Sitten se joskus paljastui: pieni sinikantinen vihko, johon hän on aina kirjannut vieraiden pääluvun ja tarjottavien menekit ylös. Muutenkos!
***
Tämän perheen ensimmäisillä rippijuhlilla 4 vuotta sitten tarjottavien määrä hipoi perinteistä "sen seitsemää sorttia"- pöytää, mutta siihen en nyt tällä kertaa kyllä sorru! Vaikka se on allekirjoittaneelle kyllä aika tyypillistä. 
On niin kiva kokeilla & valmistaa uutuuksia! Silti tietyt perinteiset vakiot kummittelevat aina joukossa. Toiset rippijuhlat mentiin jo vähän yksinkertaisemmalla kaavalla.
 Kolmas kertako toden sanoo? No,tässä nämä ylppärit tulevat nyt tähän väliin, joten yritän petrata nyt niissä taas. Kolmannet rippijuhlat tulevat sitten vuoden päästä.  
***
 Itse kun olen niin vahvasti visualisti, niin useimmiten juhlieni ilmeen ratkaisee värimaailma ja sitä myöden tarjottavat. 
Tai pöytäliinan väri. Laitanko sen saman perusvalkoisen, joka on ollut jo monta kertaa vai aivan uuden? Siis minkä värinen pöytäliina ja mitkä servetit, siitä se lähtee.Näissä rippijuhlissa väriteema oli vihreä.  
  ***
Tämän vuoden tarjottaviin meillä kuuluu ehdottomasti
prinsessakakku. Tällä kertaa vaaleanpunaisena. Prisessakakku oli myös neitimme rippijuhlissa, joten se on myös sankarin itsensä toiveesta hänen ylioppilasjuhlien pöydässä. Prisessakakku kuuluu meillä niihin perinteisiin.  
Rippijuhlien aikaan meillä oli kunniavieraana serkkuni Tiina Uudesta-Seelannista. Hän osallistui myös innokkaana leipurina tarjottavien valmisteluihin ja teki suussa sulavan pavlovan toiseksi kakuksi. 
Kakun seuraksi haluan testata miten onnistun tekemään macaroonseja. Siinä se makea tarjottava sitten onkin. 
***
Suolaiseksi tarjottavaksi vaikuttaa tämän kevään suosituin olla caesar-salaatti. Sen ohjeita on monessa juhlakattauksessa ja lyhyt gallup todistaa myös samaa ylioppilasjuhlia järjestävien äitien keskuudessa. Silloin kun me samat äidit olimme ristiäisvuosissa, trendi suosi vahvasti voileipäkakkuja. 

Tarina juhlavalmisteluista jatkuu!