perjantai 8. toukokuuta 2015

Pekka Töpöhännän maisemissa

En ole koskaan pitänyt Pekka Töpöhäntä -kirjoista.


 Toki olen lukenut niitä lapsilleni,kun lapseni olivat pieniä: he pitivät niistä erityisesti! Tietyt Pekka Töpöhännän tarinat on luettu landella iltasatuina moneen kertaan läpi.

Tarinat kirjojen taustalla ovat kuitenkin aina kiehtovia. Jouduinpas muuttamaan kapean kantani näihin Pekka Töpöhäntä -kirjoihin.

 

Käydessäni Uppsalassa sain tutustua Pekkä Töpöhännän kotikatuihin ja kirjoissa kuvattuun miljööseen.
  
Kirjojen tarinoiden taustalla on oikeat ihmiset, joista hyvän mielikuvituksen ja kirjailijanvikaa omaavat sananhelinän taitajat alkavat luomaan kiehtovia tarinoita. Näin syntyy hahmoja, joiden avulla saa monen monta hyvää jutun juuta paketoitua mielenkiintoisiksi kertomuksiksi. 
Hännänpätkiä tai töpöhäntiä.

On myönnettävä, että oli hirvittävän mielenkiintoista tutustua tähän todelliseen, oikeiden henkilöiden kaikupohjalta kumpuavien kissahahmojen maailmaan.

***
 Uppsalan kaupunki on nostanut kunnioitettavasti tämän tarinan kertojan kissatarinat ansatsemaansa arvoonsa. Miksipä ei? Kirjat ovat jo legendoja, joita luetaan edelleen, ja kirjailija Knutssonin oma elämä näkyy Pekan tarinoissa. Miksei tästä hahmosta nostaisi yhtä vankkaa osaa tämän kaupungin ilmettä.
Puisto, jonka rajaukseksi riittää vain hentoinen pensasaita. 


Lyhyt kujanpätkä, Åsgränd, muistuttaa paikasta jossa Pekka Töpöhäntä asui. Maantasalla sijaitsevaan kellarinikkunaan on somistettu hänen pikkukotinsa.
Gösta Knutssonin mielikuvituksen sai liikkeele yhdellä kruunulla ostettu hännätön kissaraukka. Uppsalalainen opiskelija Knutsson sai liitettyä näin opiskelijatoveriensa ja läheistensä edesottamuksia näihin tarinoihin. 

Puiston alkuaikoina oli kuulemma jouduttu aikuisille sanomaan,  että puisto on tarkoitettu lapsille. Enpäs ihmettele yhtään! Niin kivoja paikkoja puistossa oli. 

Laittelen lisää puiston ihanista yksityiskohtaisista sisätiloista seuraavassa poustauksessa. 

'

Nyt muistan miksi en koskaan pitänyt Pekka Töpöhäntä -kirjoista!
  Ilkeä Monni-kissa,ja ärsyttävät Pilli ja Pulla! Saisimme itsekukin kuvailtua elämästämme kertoviin vastaaviin tarinoihin hyviä hahmoja: hyviä ja pahoja. Kilttejä ja tuhmia. Vastaava värikkyys löytyy kyllä. Ehkä sittenkin aloitankin pitkään suunnittelemani kirjan kirjoittamisen tämänkin kaupunkikierroksen innoittamana...