keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Uutta ja vanhaa sulassa sovussa

Rakennustaiteen kulttuurit kertovat historiasta ja kansakuntien tyylistä.

Kehun aina Helsinkiä. Mielestäni Helsinki on kaunis kaupunki. 
Valitettavasti historiamme tapahtumat, kuten sodat, eivät ole se ainoa tuhoaja, joka on kuitenkin tehnyt hallaa ja kohdellut kaltoin rakennuksia, ja täten myös ihanan kaupunkimme kaupunkikuvaa.
 
Todellinen järkytys on se, että myös ihmiset tuhoavat tarkasti harkiten rakennuksia. Rauhankin aikana. Juuri sellaista arvokkuutta ja sielukkuutta joka olisi historiallisestikin tärkeää säilytettävää. Valitettavan epäonnistuneitakin päätöksiä on tehty aina. Niitä päätöksiä tehdään valtaa huokuvassa sumussa otsa vakavassa rypyssä.
**** 
On hienoa ja kiinnostavan erilaista, kun kaupunkikuvaan on onnistunut jäämään jopa keskiaikaisia rakennuksia, kuten naapurissamme Tallinnassa.
 
Tallinnan vanha kaupunki on tästä kaunis esimerkki.

 Tämä vanha kaupunki ihan hehkuu sielukkuutta, vaikka kovuudeltakaan tämä maa eikä kaupunki ole välttynyt.

Eikä pelkästään se, että vanhaa on jätetty näkyviin. He ovat myös rohkeampia uuden ja vanhan yhdistämisessä. Virolaiset ovat aukottomasti esteettisesti taitavampia vanhojen rakennusten säilyttämisessä ja niiden uudelleen rakentamisessa. 
 
Onhan heillä toki astetta krumeluurimpi tyylinsäkin, josta voi olla montaa mieltä. No, he ovat myös työteliäämpiä. Suomalainen vetää viivan siitä, mistä se menee suorimmin, jos se on kätevämpää. 

Vai mitä sanotte näistä väliaikaisista joulutorin kojuistakin? Käsityöläisperinnettä käytetään edelleen ja annetaan sen näkyä.
 
Tallinna saa tästä viitseliäis-piirteestä kuitenkin ehdottoman ihailuni. 
 
Tässä vasta ihailuni alkupaloja. 
Seuravassa poustauksessa ikkunasomistuksia.