keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kenen kotona?

Aika usein sitä miettii, että kuka ihme menee reality-ohjelmiin?

Huomasinpas itsellenikin yllätykseksi vastaavani positiivisesti tähän pyyntöön. Jassoo, nyt tämänkin ihmettelijän tuli kuin tulikin osallistuttua Kenen kotona -ohjelmaan, joka tuli juuri ulos AVA:lta.

Siis mitä?

Ohjelman tekohan oli huikean hauskaa! 
 
Tälle kokoonpanolle, toisistaan ennestään täysin tuntemattomille ihmisille, onnistui ainakin olemaan mielettömän mukava porukka. Huumori lensi herkeämättä kuvauspäivien ajan. Sitä ilon ja hauskuuden määrää ei voi sanoin kuvailla! Toivottavasti tämä ilo välittyy jaksostamme katsojillekin. Nauru raikasi niin, että pokassa oli pitelemistä.



Päivän todellinen haaste oli olla kyselemättä ja kertomatta itsestä mitään. Olla nyt tietämätön toisesta ihmisestä ihan täysin? Kuvauspäivien aikana tuli istuttua paljon autossa ja yritimme keksiä puhuttavaa, jossa emme paljasta itsestämme mitään. 

Päivä paljasti sen, mihin ihmisten välinen keskinäinen kommunikointi ja toiseen tutustuminen perustuu. Kuin huomaamatta sitä huomasi kokoajan yrittävän asettaa keskustelun palikoita kehiin: joko kertomisia itsestä tai toiselle asetettavia kysymyksiä. Mitään ei saanut kertoa itsestä joka paljastaisi jotain. Olipa se muuten ihmeen vaikeaa! Hassu tilanne päällä kokoajan, kokoajan meinasi päästä kysymys. Niin me ihmiset yleensä toisiimme tutustumme ja toistamme kiinostumme. Ajatuksia vaihtamalla. Yllättävää kyllä, tällä porukalla ei ollut hiljaisia hetkiä silti lainkaan. 

 Ohjelman ideahan on, että neljä toisilleen täysin tuntematonta yrittää arvata kenen kodissa he vierailevat. Se ei muuten ole ihan helppoa. Minun strategiani oli, että minulla oli itselleni vieraan väriset vaatteet. Minulla oli jopa tyttäreni takki. Koska oman vaatekaappini sisältö on niin vakiintunut valkoinen-harmaa-musta -linjaa, oli haettava itselle epätyypillisen värinen vaatetus, jotta edes vähän yrittäisin hämätä muita. Onhan kodissani samaa värimaailmaa, paljastuisin saman tien. En ikinä käytä lilaa tai violettia! Onnistuinko? Väristrategiani toimi vain osittain.

Jossain tilanteessa sain kuitenkin tahattomastikin hämättyä. Puhalluksiin sammutetut kynttilät laukaisivat palovaroittimen. Koko talo oli täynnä porukkaa, häly vain huusi ja kukin teki osuuttaan. Kukapa sen hälyn koodin pystyi poistamaan päältä kuin allekirjoittanut. Oli vain toimittava. Selitykseni tälle "onnistumiselle" oli, että olen vähän tällainen jokapaikanjantunen, joka osaa paikassa kuin paikassa yhtä sun toista. Jarkolle sekin selitys meni täydestä.
Ja taas naurettiin!

***
  
   
Kurkistuksia kulissien taakse:
 
  Evästauolla maistui pizza, kahvi ja karkit.



 





     
Kerrankos sitä. 

Yhtään ei kaduta, että tuli osallistuttua tähän ohjelmaan. Tukka oli sekaisin kuin linnunpelättimellä, ulkona viuhtova viima ja tuuli piti siitä huolen. Ja näiden viikkojen positiivinen valvominen näkyy liian raadollisesti. Mutta ei se mitään, tästä ajasta on kultaiset muistot ja kuvaussessio oli kiva kokemus. Tämä kokemus kuuluu siihen sarjaan, että kaduttaisi, jos en olisi osallistunut.
  
Eniten pelkäsin etukäteen huonoa pokkaani. 
Kyllä minun pokka pettikin pahasti yhdessä kohteessa niin, ettei kuvauksista meinannut tulla mitään. Esiintymisen ammattilaiset ovat asia erikseen. Vaikka sanat olisivat hetken hukassa tai pokka meinaisi pettää, he hallitsevat tilanteen.

  
Lämmöllä muistelen varmasti tätä aikaa ja koko kuvausprosessia.


Iso kiitos tässä samassa liemessä lilluneet "pakastetut banaanit" -tiimi, Nina, Tarja ja Jarkko! Näiden päivien naurun määrällä me kaikki elämme pitkään. Pakastetut banaanit, joita löytyi kaikista pakastimista, saa ainakin tälle porukalle varmasti vanhanakin mainiot muistot mieleen. 
 

Kirkkonummi-kohde kiittää. 

Lämmin kiitos Anni, Enni ja koko muu Fremantlemedian tuotantotiimi.

Ohjelma tulee myös maikkarilta ensi maanantaina 28.5. klo 20.00. 
Kenen kotona-ohjelmat on nähtävissä Katsomossa ja C-moressa.

HAE MUKAAN SEURAAVAAN KENEN KOTONA 2- ohjelmaan.